Ajattele, silloin oli niin pimeää ja nyt niin valoisaa. Laitan huutomerkin tähän. (Vihellystä ja meren kohinaa, onpa kirkkaan värinen.) Maarit kertoo Lähes täydellistä -tarinan. Naurua. Ihanaa, että kehtaa tällaisessa maailmassa huutaa jotain tuollaista ääneen. "Trust your boredom." Mitä ajattelet siitä? Miusta meil on tosi usein ollut tässä prosessissa niin. Tylsistyminen voi tuoda myrskyn tai se voi olla tauko. Ja arkisuus, että tämäkin hetki voi olla esitys. Tämä on lahja sinulle. Mikä tämä on? Kun sanoit että esityksessä ajattelit puhuvasi ystäville, silloin puhe on omanlaista. Mennäänkö eteenpäin. Tuolloin teit naamarin, makean hedelmän. Täällä on koko ajan runsauden salliminen, jota me yritetään samalla jäsentää ja rajata. On kapina, häiriköinti ja rohkeus. Muututaanko me silloin enemmän yhdeksi? Tämä kohtaus on odotuksista: Maarit hieroo päätään lattiaan peppu pystyssä. Anne istuu vieressä ja ojentelee käsiään katsojille, piiloutuu ja taas ojentaa, ojentaa ylväästi. Musta se on ihana kohtaus. Näistä pitäisi kirjoittaa sähköpostia. Millainen valtava tarve! Anne viheltää. Kehtaanko tehdä kovaa? Maarit: Miten teet ton? Anne selittää tekniikkaa. Anne viheltää kovaa ja Maarit nauraa. Maarit matkii vihellystä, tai siis harjoittelee. Kirjoitan sen tähän. Liikutaanko? (Rätinää, viserrystä, kahvikupin kolinaa.) Laitan tämän nyt pois. Okei, laita pois.​​​​​​​
Paulo Foundation invitational exhibition 2015 explored and addressed the nature, possibilities and conditions of collaboration within artistic practice and the art field in general. The exhibition was curated by Saara Hannus, Miina Hujala, Mikael Kinanen, Jussi Koitela and Iina Kuusimäki, and the participating artists were Jemina Lindholm & Elina Ylhäisi and Maarit Mustonen & Anne Naukkarinen.
Images by Tumoas and Aleksi Närvä.
back to top